Toimeliasta

Viime aikoina lapset ovat menneet sujuvasti siinä sivussa. Me ollaan tehty remonttia, puuhailtu kaikenlaista. Minä aloitin ruotsin opinnot, joskaan en vapaaehtoisesti.

Olen myös lukenut, kirjoittanut, pohtinut, viilannut ja säätänyt. Olen käynyt läpi kaikki ne vanhat tekstit, jotka täältä poistin. Olen miettinyt, olisiko niissä ainesta jonkinlaiseen julkaisuun. Olen tutkinut, onko joku muu jo kirjoittanut samasta aiheesta.

Brooke Shields ainakin on, hän sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hänenkin lapsi on saatu hoidoilla. Mutta hän kirjoittaa ajasta esikoisen kanssa. Ja hän on jenkki. Tilasin kirjan netistä, sen pitäisi saapua lähipäivinä.

Löysin ainakin yhden kirjan psykotepiaprosessista masennuksen hoidossa, potilaan kirjoittamana. Veikkaisin, että tämä Hymy Kankaanpää on taiteilijanimi. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta luen, jahka pääsen kirjastoon.

Näitä asioita olen miettinyt. Onko minulla mitään uutta sanottavaa? Miksi haluan sen sanoa? Kuinka paljon läheisiäni voin ottaa tähän mukaan? Uskallanko esiintyä omalla nimellä?

Tekstiä tulee hiljalleen, annan tämän projektin edetä nyt omalla painollaan. Kirjoitan ensin jonkinlaisen kudelman, katson mitä siitä alkaa kasvaa -vai alkaako mitään.

Sen olen päättänyt, että lähimpiä en halua satuttaa. Karsin teksteistä kaikki negatiiviset viittaukset lapsuuteeni. Ensin ajattelin, että tarina kuivuu silloin kasaan, että kertomastani katoaa syvyys. Mutta sitten päätin vaihtaa katsantokantaa. En kirjoitakaan masennukseni syistä, kirjoitan sen seurauksista.

Lukisin nyt mielelläni teidän ajatuksia aiheesta. Mistä te haluaisitte lukea? Mistä (tähän aihepiiriin) liittyvästä asiasta teidän mielestänne pitäisi puhua enemmän? Onko näistä asioista ylipäätään tarpeen puhua?

Tiedän, että mahdolliset uudet lukijat eivät nyt saa tästä mitään irti. Se on harmi, mutta en nyt oikein ehdi kirjoittaa täällä, kun kirjoitan toisaalla :)

Sen kuitenkin tiedän, että JOS saan jotain julkaistua, nimellä tai ilman, kerron siitä kyllä täällä.